Huvitammeko itsemme hengiltä eli tyhmälistö ennen ja nyt

Postman: Huvitamme itsemme hengiltä 
Kirjan Huvitamme itsemme hengiltä esipuheessa Neil Postman esittelee Uljas uusi maailma -teosta, ja ilmoittaa jakavansa Huxleyn pahimman pelon: sivistys rappeutuu viihteen syrjäyttäessä sen. Pelko on turha, ongelma on että Postman, Huxley ja kumppanit kuvittelevat olevansa maailman viimeisiä älyköitä. Kulttuurirappion ennustaminen on ollut älyköiden lempiaihe kautta aikojen. Minä sen sijaan väitän, että heiltä puuttuu perspektiivin tajua.

King ja muut maailmankirjallisuuden klassikot

Kirjastoissa on eroteltu omille hyllyilleen ns. kaunokirjallisuus, scifi, rikoskirjallisuus ja romantiikka. Ammatikseen kirjallisuuden parissa toimivan populaarikirjafaniksi tunnustautumisessa on häpeilyn makua: tiedän kyllä että ne on huonoja... joskus kevyempää lukemista... kyllä oikea kirjallisuus silti on mun lempparia... Nykyään julkaistava kirjallisuus noudattaa lähestulkoon kaavaa suosittu = arvoton, arvokas = epäsuosittu. Laajemmassa mittakaavassa suosion väheksyminen on kuitenkin perusteetonta.

Kielletään individualismi!

2000-luku jätti maailmalle perinnöksi niin paljon ympäristötuhoja ja psyykkistä pahoinvointia, että maailma ajautui supermegagigaterakatastrofin partaalle taloudellisesti, eettisesti, eksistentiaalisesti, tieteellisesti ja kaikilla muillakin mahdollisilla tavoilla. Sen jälkeen kun kaikki kiinalaiset olivat ostaneet kännykän ja öljyvarat loppuivat, katsottiin aiheelliseksi puuttua asiaan. Maailman suurvaikuttajat – muun muassa Yhdysvaltain presidentti, Mark Zuckerberg ja Angry Birds – totesivat, että tilanteen korjaamiseksi täytyy kieltää jotain. Mitä? Mukavuuksista ei amerikkalaisten vuoksi voinut tietenkään karsia, joten päätettiin kriminalisoida kauheuksien alkusyy, kaikkien ongelmien Äiti, Isä ja pahin turmio – individualismi. Esimerkkiä otettiin muotimaailmasta: kaikki muotia seuraavathan pukeutuvat nöyrästi samalla tavalla eikä mitään ongelmia ole.