Tolstoi: Mitä on taide?

Ennen pelättiin että taiteen aiheiden joukkoon osuisi aiheita jotka turmelevat ihmisiä ja taide kiellettiin kokonaan. Kun taas nykyään ei pelätä muuta kuin sitä ettei vain jäätäisi ilman jotakin taiteen tarjoamaan nautintoa, ja sen vuoksi suositaan mitä hyvänsä. Ja minä arvelen että jälkimmäinen erehdys on paljon edellistä tökerömpi ja että sen seuraukset ovat paljon vahingollisemmat.

Huvittavaa, että Tolstoi kirjoittaa näin jo 1800-luvulla. Hän varmaan olisi pyöriskellyt tuskasta haudassaan jo muutaman vuosikymmenen, mikäli tietäisi nykytaiteen tilanteen.

------

Ylimpien luokkien taiteesta ei siis koskaan voikaan tulla koko kansan taidetta, sitä eivät ajattelevat ja vilpittömät ihmiset voi hiukkaakaan epäillä. Ja jos taide siis on tärkeä asia, hengen siunaus, kaikille ihmisille uskonnon kaltainen välttämättömyys, niin sen tulee olla kaikkien ihmisten käsitettävissä, jos siitä taas ei voi tulla koko kansan taidetta niin on kaksi vaihtoehtoa; joko taide ei ole niin tärkeä asia kuin annetaan ymmärtää, tai se mitä me sanomme taiteeksi ei ole tärkeä asia […] korkea-asteisimmin nautittavasta taiteesta osallisia ja sen nauttijoita voivat olla vain ”schöne Geister”, valitut, kuten romantikot heitä kutsuvat, tai ”yli-ihmiset” kuten Nietzchen seuraajat heitä kutsuvat.

Sanotaan, että kaikkein parhaat taideteokset ovat sellaisia että enemmistö ei voi niitä ymmärtää ja että ne avautuvat vain valituille, jotka ovat valmentautuneet ymmärtämään noita suuria teoksia, mutta jos enemmistö ei ymmärrä, niin sille täytyy selittää, antaa sille ne tiedot joita se tarvitsee ymmärtääkseen. Mutta käy ilmi että sellaisia tietoja ei ole ja että teoksia ei voi selittää, ja sen tähden ne jotka sanovat että enemmistö ei ymmärrä hyviä taideteoksia eivät anna selityksiä vaan sanovat että ymmärtääkseen täytyy lukea, katsoa, kuunnella noita teoksia kerran toisensa jälkeen. Mutta se ei ole selittämistä vaan totuttamista. Ja totuttaa voidaan kaikkeen, kaikkeen huonoimpaankin.

Ja sen tähden, jos taide ei kosketa, niin ei voi sanoa että se johtuu katselijoiden ja kuuntelijoiden ymmärtämättömyydestä, vaan siitä voi ja tulee päätellä vain että kysymyksessä on joko huono taide tai ei taide ollenkaan.

Juuri sikäli taide eroaa valmentautumista ja määrättyä tietämyksen johdonmukaisuutta vaativasta järjellisestä toiminnasta kuten siis trigonometriaa ei voi opettaa ihmiselle joka ei tunne geometriaa, että taide vaikuttaa ihmisiin riippumatta heidän kehityksestään ja koulutuksestaan, että kuvien, äänten, hahmojen sulo vaikuttaa kehen hyvänsä ihmiseen, olipa hän millä kehitysasteella tahansa.

Taiteen toimi on juuri sitä että tehdään ymmärrettäväksi ja avautuvaksi se mikä on päättelyn muotoisena voinut olla käsittämätöntä ja luoksepääsemätöntä. Kun joku kokee todellisen taide-elämyksen hänestä tavallisesti tuntuu että on hän on tuntenut asian entuudestaan, mutta ei vain ole saanut sitä sanoiksi, [...] taide ei voi olla käsittämätöntä suurille joukoille vain siitä syystä että se on oikein hyvää, kuten meidän aikamme taiteilijat mielellään sanovat.

Taiteen päämäärä on sen tunteen tartuttaminen ihmisiin jonka taiteilija on kokenut. Älyllinen ponnistus, johon katsojan, kuulijan, lukijan täytyy ryhtyä tyydyttääkseen heränneen uteliaisuutensa tai omaksuakseen teoksen mukanaan tuomat uudet tiedot tai omaksuakseen teoksen tarkoituksen nielaisee lukijan, katsojan, kuulijan huomion ja häiritsee tartuntaa.

Periaatteessa hyvin perusteltu, mutta "avataan sitä mitä ei voi päättelyn kautta ymmärtää" ja "päämäärä on tartuttaa tunne" ovat silti vain mielipiteitä, eikä voi vaatia kaikkia olemaan samaa mieltä. Myös älyllisyyttä vaativat teokset voivat olla taidetta.

----------

Aina, kaikkina aikoina ja kaikissa yhteiskunnissa ihmisiä on yhdistänyt uskonnollinen tietoisuus siitä mikä on hyvää ja mikä on pahaa, ja tuo samainen uskonnollinen tietoisuus myös määrittelee taiteen välittämien tunteiden arvon ja sen tähden kaikki kansat ovat aina pitäneet ihmisiä yhdistävästä uskonnollisesta tietoisuudesta juontuvia tunteita välittävää taidetta hyvänä ja rohkaisseet sitä: kuhunkin uskonnolliseen tietoisuuteen sopimattomia tunteita välittävä taide on puolestaan todettu huonoksi ja se on kiistetty.

Tolstoi tarkoittanee "uskonnollisella tietoisuudella" lähinnä jotain kattavaa ideologiaa tai maailmankuvaa, jota suurin osa yhteiskunnasta kannattaa. Nykyaikana tuo tuskin pitää kovin hyvin paikkansa. (Länsimaisen) virallisen eliitin mielestä esimerkiksi feminismi, suvaitsevaisuus jne. ovat kaikkein korkeimpia arvoja. Vastakkaisten mielipiteiden on kuitenkin niin helppo päästä ääneen, että keskimääräinen yksimielisyys menettää uskottavuuttaan.