keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Naipaul: Elämän kuva

Pidän kirjoista, joissa päähenkilön esittely lähtee hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan. Edellinen tällainen oli muistaakseni Høegin Kuvitelma 20. vuosisadasta, ja toinen hyvä Björnsterne Björnsonin Liput liehumassa jota ei luultavasti tunne kukaan. Tai jos halutaan vakiintuneita instituutiokirjoja mainita niin Mannin Buddenbrookit on myös hyvä. Henkilöiden tarinat syvenevät olennaisesti kun tiedetään missä mielentilassa ja millä taustoin hänen vanhempansa ovat hänet kasvattaneet, se mikä välittyy implisiittisesti on vähintään yhtä tärkeää kuin ääneen sanottu.

V.S. Naipaulin Elämän kuvassa Willien isä kapinoi, mutta ei oikein tiedä mitä vastaan. Ennen kaikkea ehkä omaa isäänsä ja pappissukuaan vastaan. Mutta kun kapinointi on niin hankalaakin. Kun hän polttaa opiskelukirjansa yliopiston pihalla, kukaan ei edes huomaa. Mönkään meni, hitsi vie.

Jossain vaiheessa Willien isä päättää tehdä suuren ja jalon uhrauksen osoittaakseen omaa suuruuttaan. Öö, mitäs tässä tekisi? Hän tulee siihen tulokseen että nai erään dalitin, vaikka inhoaa syvästi tytön rahvaanomaisuutta. Dalit-tyttö on typerys, joka on saanut apurahan yliopistoon. Lopulta he päätyvätkin naimisiin, alhainen dalit ja ylhäisen pappissuvun jäsen. Tästä sekavasta suhteesta syntyy Willie, jonka identiteetti on hakusessa kahden suvun välisessä paineessa. Kuultuaan isänsä tarinan Willie alkaa halveksia häntä, äitinsä syntyperää hän on inhonnut jo lapsesta.

Willie kokee, että kaikki on huijausta. Hän ei löydä mitään mikä olisi The Totuus, vaan näkee kaikessa hämäystä. Brittiläisen collegen virallisten tilaisuuksien kaavun esikuvana oli mukamas roomalainen tooga, mutta ei oikea vaan täysin keksitty. Rakennukset teeskentelevät vanhempaa kuin ovatkaan. Käyttäytymissäännöt niin Intiassa kuin collegessakin ovat huijausta. Lopulta Willie alkaa rakentaa omaa identiteettiään huijauksen kautta, kun länsimaissa kastijärjestelmää ei olekaan. Äidin veljestä, vouhottavasta mielenosoittajasta tulee ”ammattiyhdistyspamppu ja työläisten oikeuksien esitaistelija”, lähetyskoulua käynyt äiti kuuluu muka ikivanhaan kristinuskon haaraan, puhumislakon rangaistuksen pelossa tehneen isän Willie väittää olevan kuuluisa bramiini ja hovimies.

Willie myös kirjoittaa kirjan, novellikokoelman jota arvostellaan: ”nämä sattumanvaraiset ja ilmaan jäävät kauhun, levottomuuden tai ahdistuksen kuvaukset tuntuvat ikävä kyllä kumpuavan täysin jäsentymättömästä maailmankuvasta.”

Yksi ihailija kirjalle kuitenkin löytyy: portugalilais-afrikkalainen Ana, joka tuntee itsensä yhtä ulkopuoliseksi kuin Williekin. Nuoret rakastuvat ja muuttavat Afrikkaan. Muutosta hypätään suoraan Willien kyllästymiseen ja eroehdotukseen. Willie on omien sanojensa mukaan elänyt Anan elämää, koko avioliitto onkin ollut yhtä suurta huijausta. Loppuromaanin ajan puidaan hämärähkösti miten Willie tähän päätyi.

Afrikassa Willie onkin yhtäkkiä vallanpitäjien puolella. Intiassa hän oli itse alakastinen, Afrikassa afrikkalaiset ovat alempaa väkeä, intialaiset, eurooppalaiset ja puoliveriset kunnioitetumpia. Tämä ei auta lainkaan Willien identiteetin rakentumisessa, vaan Anan ystävien kanssa hän kokee edelleen kaiken olevan huijausta. Willie pitääkin koko ajan varakassaa siltä varalta että häntä huvittaisi lähteä lätkimään.

Samaa huijausteemaa käsittelee Naipaulin Täysinoppinut hieroja. Ganesh Ramsumair menestyy, vaikkei osaa oikeastaan mitään.

Blogit

Luotaajat: "englanninkielinen nimi, Half a life, sai meidät arvelemaan että Willien elämästä puolet on vielä kertomatta. Yhtäkkinen lopetus toisaalta korostaa viimeisiä lauseita, joissa Willie toteaa ettei ole
elänyt todella omaa elämäänsä. Kirjan suomenkielinen nimi viittaisikin siis elämättömään elämään - vain kuvaan elämästä."

Kirjanurkkaus: Afrikassa (maa jää romaanissa nimettömäksi). Siellä Willie on taas jonkinlainen ulkopuolelta tullut kummajainen, vaikka kuuluukin vaimonsa syntyperän ansiosta yhteiskunnan hyväosaisiin, tilanomistajiin. Yhteiskunta tässäkin maassa perustuu epätasa-arvolle eri ihmisryhmien kesken.

Opuscolo: "ulkopuolisuuden tunne ja elämässä jatkuvasti läsnäoleva sivullisuus ovat keskeisiä teemoja"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti